Useimmiten koirille annetaan sellaisia mielikuvituksellisia nimiä, kuten
Musti tai Halli tai jotain. Minun koirani nimi on "Huora".
Itse asiassa Huora on hyvin rassaava nimi.

Tässä eräänä päivänä ulkoilutin Huoraa ja se karkasi minulta. Käytin
tuntikausia sen haeskelemiseen. Poliisi tuli kysymään mitä ihmettä teen
niillä nurkilla neljältä aamulla. Sanoin:
"Etsin Huoraani. Olen huolissani siitä. Se pääsi pakoon hihnastaan ja on
kolmetoistavuotias eikä tunne tätä seutua."
Juttu on oikeudessa ensi torstaina.

Eräänä päivänä kävin hakemassa Huoralle veromerkkiä. Virkailija kysyi
mitä haluan. Sanoin haluavani luvan Huoran pitoa varten. Hän sanoi
haluavansa myös sellaisen luvan. Selitin, että tämä Huora on oikea
koira. Hän ei ollut kiinnostunut Huoran ulkonäöstä.
Yritin selittää: "Ette nyt ymmärrä. Minulla on ollut Huora
kaksivuotiaasta asti." Hän epäili minun olleen melkoinen jätkä.

Kun päätin mennä naimisiin, kerroin papille haluavani ottaa Huoran
mukaan vihkiäisiin.
Hän pyysi minua odottamaan vihkiäisten loppuun..
Vastasin: "Mutta Huora on ollut tärkeä osa minun elämääni ja
elämäntapaani on aina kuulunut Huora."
Hän sanoi, ettei halua kuulla minun yksityiselämästäni ja ettei
kirkollisesta vihkimisestä tule mitään. Sanoin kaikkien vieraiden
olettavan Huoran olevan mukana.

Seuraavana päivänä tuomari vihki meidät ja sukulaiseni erotettiin
kirkosta. Otimme vaimoni kanssa koiran mukaan häämatkalle. Kun
kirjoittauduimme hotelliin, pyysin huoneen vaimolleni ja erillisen
huoneen Huoraa varten. Hän katsoi minua epäluuloisesti ja kysyi kummassa
huoneessa halusin itse nukkua. Vastasin: "Ette nyt ymmärrä. Huora pitää
minut hereillä koko yön." Hän vastasi: "Niin minutkin." Kerroin
kaverilleni esiintyneeni televisiossa Huoran kanssa. Hän ei uskonut
minua. Kerroin hänelle, että kyseessä oli taitokilpailu ja hän
ihmetteli, miksen ollut myynyt lippuja tilaisuuteen.

Kun erosin vaimostani kinastelimme oikeudessa koiran omistusoikeudesta.
Sanoin: "Herra tuomari, minulla oli Huora ennen kuin menin naimisiin."
Tuomari kuiskasi minulle: "Niin minullakin." Kun kerroin hänelle, että
naimisiinmenon jälkeen Huora jätti minut, hän vastasi "Niin minutkin."

Niin, olen ollut vankilassa, naimisissa, olen eronnut ja minulla on
ollut enemmän huolia siitä koirasta kuin ikinä olisin uskonut. Juuri
pari päivää sitten menin ensimmäistä kertaa tapaamaan psykiatriani, joka
kysyi mistä kenkä puristaa.

Vastasin: "Huorani kuoli ja jätti minut yksin. On kuin olisin menettänyt
parhaan ystäväni ja olen nyt niin yksinäinen."

Tohtori neuvoi: "Kuules nyt, me molemmat tiedämme, ettei huora ole
miehen paras ystävä. HANKI ITSELLESI KOIRA !"

asiaaaaaaaaa